Marsuvauvat kasvavat ja kaunistuvat, kukin omalla persoonallisella tavallaan. ;) Alfasta on kasvanut suht´ nätti nuori marsuneito, muihin vauvoihin on iskenyt pieni rotanpääepidemia, eikä niistä tule ikinä näyttelyeläimiä ellei turkista tule sitten kertakaikkisen mahtava... Toivoahan aina saa ja minulla on tapana toivoa tauotta.
Marsuvauvat ovat oppineet taas monta asiaa. Kun äiti näytti mallia, ne ovat ymmärtäneet ruohon olevan tosi hyvää eikä irvisteltävän pahaa. Vauvat ovat huomanneet omistavansa pienet, ketterät ja nopeat jalat, joilla pääsee kätevästi pomppaamaan ylös, peruuttamaan ja spurttamaan täysiä häkin päästä päähän. Delta on toistaiseksi ainoana oppinut kerjäämään ihmiseltä ruokaa, se nostaa pienet tassunsa häkinreunalle ja huutaa sydäntäsärkevästi. Beeta huutaa ihan muuten vaan; välillä kiukuttaa näyttelylautaharjoitukset, välillä on äitiä ikävä, välillä huudattaa syystä, jota kukaan ei tiedä. Alfa puiputtaa kiltisti niin sylissä kuin häkissäkin, koko elämä on kiva juttu ja mistään ei tarvitse purnata. ;) Gamma on tullut Beeta-veljeensä ja käyttää ahkerasti tilanteessa kuin tilanteessa hienoja äänijänteitään.

Tee on vauvojensa kanssa toivottoman hösö. Se ei voi syödä, jos joku vauva vähänkin piippaa, joten painoa on tippunut poikasten ja imetyksen myötä huimat parisataa grammaa. Ruoka maittaa kuitenkin erinomaisesti silloin, kun neitokainen ehtii suinkin vain syödä. En ole synnytyksen jälkeen nähnyt kertaakaan Teen kertaakaan hengähtävän tai lepäävän - onkohan burn out marsuilla yleinenkin vaiva?

Koosta on tullut kiltti kullannuppu. Se vain syö, nukkuu ja on ihana. Rinsku on ottanut pienen palan Koota itselleen; sitä kiukuttaa marsuvauvojen olemassaolo ja tohottaminen suunnattomasti. Tili on ihana kuikuileva ja ujo itsensä, sen mielenterveyttä marsuvauvat eivät ole toistaiseksi horjuttaneet.

Todisteeksi annan teille pienen videopätkän: http://youtube.com/watch?v=BJBbOSoke-E

@lainani.net-loppuinen sähköpostini ei toimi. Väliaikaisena sähköpostina käytän [email protected], jonne minulle voi laitella pahimpaan hätään sähköpostia.

... marsu kävelee
tikapuita pitkin taivaaseen

Poikasten aivot ovat raksuttaneet urakalla ja hieno suunnitelma toteutuksineen on valmis: Marsujen heinähäkki on ylhäältä avonainen, mutta sisälle on vaikea hypätä heinähäkin korkeuden takia. Heinähäkkiin kuitenkin pääsee mönkimään, jos Tee-äiskä on heinähäkin edessä sivuttain ja imettää paria poikasta. Imetysasennon takia Teen niska ja lapaluut ovat niin korkealla, että kun kiipeää ensiksi Teen takapuolen päälle ja siitä niskalle, voi alkaa punnertaa itseään heinähäkkiin. Aina punnertaminen ei onnistu, jos vaikka äiti suhahtaa alta pois tai punnertamistuki (=äiti & tissillä olevat poikaset) liikahtaa.

Poikasten painot ovat nyt seuraavat:
Alfa: 168g
Gamma: 134g
Beeta: 89g
Delta: 99g

Deltan korvat ja takajalkojen sisäpuoli ovat tummuneet; tuleekohan siitä chocolate himalaya? Himis on ollut aina salainen kuolaukseni kohde ja pitkismarsu himiksenä olisi aivan mahtava!

Aakkoset ovat niin suloisia ja reippaita. :)

Marsuvauvat kokivat tänään monia ihmetyksen hetkiä.
* Laitoin häkkiin oksanpätkän. Oksan ympärillä oli kauhea suhina ja sähinä; Aakkoset eivät ikinä ennen olleet nähneet mitään niin jännittävää ja pelottavaa. Gamma-suhari keksi ensimmäisenä hypätä oksan yli Tee-mamman perässä. Beeta-reppana uskaltautui viimeisenä loikkaamaan tuon kauhean pelottavan, ison ja haisevan jutun yli.
* Häkin siivouksen ajaksi marsuvauvat pääsivät äidin kanssa ensimmäistä kertaa juoksemaan lattialle vapaaksi. Nostelin tenavat keskelle lattiaa viltin päälle, jotta pienet tassut eivät luistaisi kovin paljoa liukkaalla lattialla. Siinä missä muut vielä ihmettelivät uutta ympäristöä, oli Gamma jo mennyt katsomaan Nettoa ja kierrellyt vilttiä vähän muutenkin.
* Vauvat tajusivat, että pellettikuppi on se paikka, missä pienten marsuvauvojen on hyvä nukkua. Ilmeisesti tämä on NIIN tyypillistä marsunpoikasille. Ainakin Beeta maisteli jo äidin perässä pellettiä.
* Jokainen poikanen on uskaltautunut napostelemaan jo porkkanaa ja punajuurta. Tänään Aakkoset tutustuivat ihan uuteen juttuun, varsiselleriin. Muutama Aakkonen oli sitä mieltä, että varsiselleri ei ehkä ollut kauhean hyvä juttu, loput taas puraisivat selleriä useammankin kerran.

Olen ihmeissäni, miten nämä pienet marsulaiset tekevät jo montaa asiaa ja ovat niin valmiita ihan kaikessa.

Tee pääsi vihdoin eroon viimeaikaisesta riesastaan eli mahastaan. Puolisen tuntia kestänyt synnytys toi maailmaan seuraavanlaisia uusia nassuja:

ALFA
- white-golden-chocolate
- 112g
- naaras

GAMMA
- golden-white-chocolate
- 88g
- naaras

BEETA
- black-golden-white-chocolate
- 82g
 - uros

DELTA
- pew (albiino)
- 95g
- uros

Synnytys meni melko hyvin. Tee oli hämmentynyt Alfan syntymän jälkeen, joten jouduin itse poistamaan poikaselta kalvot ja antamaan hetken sinertävälle vauvalle tekohengitystä. Gamman ulospuskemisessa jouduin auttamaan vetämällä poikasta ulos, mutta poikavauvojen synnyttäminen olikin Teelle jo huomattavasti helpompaa.

Olen vauvoista aivan onnessani. Ilmeisesti Teen "tuotanto" on miellyttänyt muitakin, sillä poikasia ei enää ole vapailla markkinoilla - ja synnytyksestä on aikaa vain viitisen tuntia. Kaikki poikaset ovat pirteitä sekä hyvinvoivia ja etenkin Gamma tuntuu haaveilevan tulevaisuudessa formulatähteyden ja tutkimusretkeilyn yhdistämisestä, sen verran suhinaa ja säpinää on neitosella mielessä.

Poikasista tulee pikapuoliin uusia ja hyviä kuvia sivuille.